| <Hietala, Marco> page <Mustan sydamen rovio> album page |
Vapauden kuolinmarssiVaeltajan hahmot, kukkuloiden kutsu, saapasnahka, henkeni ratsuOuto ja maailma ja minä suunnistajan tähdet kaikki näkevinä Taivas hylkii ja seuraa helvetti, on vain aika ilman tajua On vain suonieni punavalkeudesta hohtaa houkutuksen hajua Minä vuodan jälkeni hankeen Annan hurtties löytää minut Vereni riimun ja kehän maalaan Keskeltä kuoleman jaan Käyn jälleen vaeltamaan Liity kuoroon irtopäiden verettömät tarkkaavat päistä seipäiden Silmät suut ammottaen äänetönnä huutaen ja kammottaen Tyhjä harmonia, epäsointi virheetön ilman sanoja kysyvät miksi Rakas orjias vain lähetät huviksi, eikä kukaan palaa siksi Minä vuodan jälkeni hankeen Annan hurtties löytää minut Vereni riimun ja kehän maalaan Keskeltä kuoleman jaan Käyn jälleen vaeltamaan Kuolemaan! Maailma musta vitutusta muttein huolta, ei ne vaivaa mielipuolta Elä tässä nyt kohta jo mädäntynyt virne naamalia maan alla Kätyrit kappaleiksi maahan täytyy niittää, uhrista talve kiittää Ja Minä vuodan jälkeni hankeen Jotta tulisit makaisit minut Vereni riimun ja kehän maalaan Sillä kaulaasi suutelen Laita kädet ympäri sen Minä vuodan jälkeni hankeen Annan hurtties löytää minut Vereni riimun ja kehän maalaan Käy sydämeni ottamaan Vaupauteen, Kuolemaan! |