| <Hietala, Marco> page <Mustan sydamen rovio> album page |
Unelmoin oisinMinä olen murhatun haamuJa minä olen murhamies Olen päättynyt tieJolle eksyin itse, kentiesOn väärin elää loppuun Jo kauan ennen kuolemaa On väärin jatkaa Kun on päälle ladottu maa photo Haavoilla ovat haaveet, aavoilla aaveet Niiden joukossa kaikkea minä kaipaanJos pystyisin, niin sydäntäni söisin Siitä unelmoin öisinOn hiipunut veren vuoksi Tähän maahan niin mustaan Ihon suola ja kuumuus Kiviseen suudelmaanSen kiven alla on kylmä Ja kylmempi on taivasalla Avaruutta uhmaamassa Aina vain toivomallaAavoilla ovat aaveet, haavoilla haaveet Ei porttia kultaista, syvyyttä palavaaJos pystyisin, itseäni lutkaa löisin Siitä unelmoin öisinJa luistani tunnen, kuinka kalvaa Etten voi niitä liikuttaa Ei lauluun, juomaan Aukea olematon suu Haivun pois Lävitseni hohtaa kuuHohtaa kuu Hohtaa kuuUnohdusta vain kai eniten ikävöisin Etten unelmois enää öisin |