<> page
<Jaahyvasti> album page

Ikiuneen

Kipua kärsinyt vaeltaja
iskuja kestänyt hiljaa huokaa
toivostaan luopunut vain odottaa,
kyytiään viimeistä manalaan


Tietää sai päivien pian päättyvän,
kirosi ironiaa elämän
enää vain odottaa voi tuskissaan,
henkäystä viimeistä korisevaa


On elon polku kivinen,
sen tahtoo unohtaa
kunnes mustaan ikiuneen,
se hänet kuljettaa


Ikkunastaan näki maan lumisen
niin aloitti päivänsä viimeisen
omaiset paikalle pian kutsuttiin
lääkitys viimeinen annettiin


Kun lähdön aika koittaa,
vielä kättä puristaa
tietää, häntä vielä pitkään tullaan täällä muistamaan

close window