<> page <Jaahyvasti> album page |
IkiuneenKipua kärsinyt vaeltajaiskuja kestänyt hiljaa huokaa toivostaan luopunut vain odottaa, kyytiään viimeistä manalaan Tietää sai päivien pian päättyvän, kirosi ironiaa elämän enää vain odottaa voi tuskissaan, henkäystä viimeistä korisevaa On elon polku kivinen, sen tahtoo unohtaa kunnes mustaan ikiuneen, se hänet kuljettaa Ikkunastaan näki maan lumisen niin aloitti päivänsä viimeisen omaiset paikalle pian kutsuttiin lääkitys viimeinen annettiin Kun lähdön aika koittaa, vielä kättä puristaa tietää, häntä vielä pitkään tullaan täällä muistamaan |